Kesäkausi päättyy - jääkiekkokausi alkaa

Suomen lämmin ja aurinkoinen, mutta niin lyhyt kesä alkaa olla ohi. On palattu arjen rutiineihin ja työn touhuun kesälomakauden jälkeen. Jääkiekkoilijoilla ei ole kesällä lomaa, vaan kesä käytetään tehokkaasti  syksyllä alkavaan kauteen valmistautumiseen. Pitkän kauden aikana paljastuu, mitkä yksilöt ja joukkueet ovat olleet kesän aikana ahkeria, kun tavalliset ihmiset ovat lomailleet ja rentoutuneet. Kesällä lenkkipoluille ja punttisalien lattioille vuodatetut hikipisarat alkavat maksaa korkoa, kun keväällä aloitetaan toden teolla taistelu Suomen mestaruudesta ja MM-mitaleista.

Viime kevät oli vannoutuneelle HIFK- ja jääkiekkofanille ikimuistoinen ja historiallinen. Koskaan aikaisemmin HIFK ja Suomen maajoukkue eivät ole juhlineet samana keväänä kirkkaimpia mitaleita. Kuumasta kesästä huolimatta kylmät väreet ovat menneet pitkin selkäpiitä, kun mieleen on palautunut huhtikuun 18. päivä ja ratkaiseva finaaliottelu Espoon Barona-areenalla. Olin paikalla todistamassa punaista vallankumousta Bluesin kotihallissa. HIFK-fanit olivat kirjaimellisesti vyöryneet espoolaisten kotihalliin ja tunnelma oli kuin Nordiksella konsanaan. Viimeinen finaalipeli oli ratkennut jo ennen kuin tuomari tiputti aloituskiekon jäähän.

Kuin kermaksi kakun päälle Suomen leijonamiehistö voitti myöhemmin keväällä maailmanmestaruuden suurempien suosikkien ja nimivahvempien joukkueiden nenän edestä. Olimme finaalipelin aikana lentokoneessa palaamassa lomamatkalta kohti Helsinkiä. Kapteenin kuuluttaessa väliaikatilanteeksi  3-1, repesi lentokoneellinen suomalaisia raikuviin suosionosoituksiin. Laskeuduttuamme Helsinki-Vantaalle peli oli aivan loppuvaiheessa. Odotimme matkalaukkujamme tuloaulassa ja vähän väliä joku peliä radiosta seurannut kuulutti väliaikatietoja: 4-1...5-1...6-1. Jokaista tilannepäivitystä seurasi korviahuumaava meteli. Loppusummerin soidessa joku alkoi laulaa Maamme-laulua, johon kaikki muut tuloaulassa laukkujansa odottaneet yhtyivät. Oli siinä ulkomaalaisilla turisteilla ihmettelemistä! Eivät ne suomalaiset aina niin sulkeutunutta ja hiljaista kansaa olekaan! Taisivat muuten olla lentokentän työntekijätkin peliä seuraamassa, kun laukut olivat yli tunnin myöhässä.

HIFK on satsannut syyskuun 15. päivänä alkavaan kauteen mestarijoukkueen arvolle sopivalla tavalla. Nimekkäiden lähtijöiden, Martti Järventie, Lennart Petrell ja Juha-Pekka Haataja, tilalle hankittiin uskottavat korvaajat; Mikko Jokela, Miikka Tuomainen ja Eero Somervuori. Voitokkaan valmentajan, Kari Jalosen, seuraajaksi palkattiin HIFK-fanien iloksi Petri Matikainen. HIFK:n joukkueesta pistää silmään kivenkova sentterinelikko (Granlund, Hirschovits, Wirtanen, Liivik) sekä kiekollisesti taitava ja fyysisesti jämäkkä pakkikalusto. Paperilla HIFK näyttääkin jälleen erittäin hyvältä ja toimivalta paketilta.

Monien edellisellä kaudella mestaruuden voittaneiden joukkueiden kohtaloksi on kuitenkin koitunut juhlien jälkeinen henkinen krapula. Seuraava kausi on monesti kulunut menneitä muistellen ja mestaruutta ei vakavasti ottaen olla pystytty puolustamaan. Uskon riittävän vaihtuvuuden olevan toimiva lääke henkiseen krapulaan. Tuoreella valmentajalla, Petri Matikaisella, varmasti riittää nälkää viime kauden finaalitappion jälkeen. Kokenut kapteeni, Ville Peltonen, osaa virittää joukkueen henkisesti oikealle tasolle ja Mikael Granlund haluaa varmasti pelata parhaan ja viimeisen kautensa SM-liigassa ennen toivottavasti pitkää ja menestyksekästä uraa NHL:ssä. Uskon, että HIFK tulee vakavasti kamppailemaan mestaruudesta toisena peräkkäisenä vuotena. Pahimmat uhkaajat löytyvät akselilta Ilmala - Jyväskylä. Nähtäisiinkö kauden päätteeksi vihdoinkin toisinto mieleenpainuvasta finaalisarjasta lähes kolmenkymmenen vuoden takaa (82-83)? Viime keväänä saimme siitä herkusta jo maistiaisia - valitettavasti jo puolivälierävaiheessa.

Muuten, jos vaihtuvuus on toimiva lääke henkiseen krapulaan, niin miten saataisiin riittävästi vaihtuvuutta leijonamiehistöön ensi kevään kotikisoissa. Miettikääpä sitä - ja varmasti päävalmentaja Jalonen miettiikin :)