SM-liiga käynnistyy torstaina 15.9. viiden ottelun voimin. Ehkä kierroksen mielenkiintoisin kamppailu käydään Ilmalassa Jokereiden ja HIFK:n välillä. Jokereilla on varmasti paljon kalavelkoja maksettavana viime keväisen tiukan puolivälieräsarjan häviämisen myötä. Sanomattakin on selvää, että nämä kaksi joukkuetta ovat vakavasti tavoittelemassa Suomen mestaruutta kauden päätteeksi. Hyvä alku sarjalle on molempien joukkueiden kannalta tärkeä asia. Siksi torstai-ilta Ilmalassa tulee olemaan kuuma ja tulinen.
Lisähehkua liekkiin puhaltaa varmasti Jarkko Ruutu, jonka siirtyminen narripaitaan oli monelle HIFK-fanille ankara pettymys. Itsekin HIFK-värien puolesta liputtavana olen kuitenkin sitä mieltä, että Rudin sopimusasioiden ympärillä käytiin aivan ylimitoitettua keskustelua. Kyseessä on nimittäin kolmos-nelosketjun voimalaituri, joka mielestäni on nähnyt jo parhaat päivänsä. HIFK-sopimus todennäköisesti kaatui siihen, että joukkue tarjosi Ruudulle paperia, jonka euromäärä oli oikeassa suhteessa pelaajan profiiliin nähden. Kekäläinen todennäköisesti pystyi tarjoamaan Ruudulle rahakkaamman ja pidemmän sopimuksen. Aika näyttää, onko Ruutu ansaitsemansa eurokasan arvoinen. Henkilökohtaisesti ennustan, että Ruutu tulee tekemään takuuvarmasti paljon töitä ilta toisensa jälkeen. Ruudun kova työmäärä ja yritys poikii kuitenkin hurjan määrän jäähyminuutteja (tuntien SM-liigan tuomarilinjan tai -linjattomuuden sekä alati liigassa isoa roolia näyttelevän pärstäkertoimen). Nähdäänkö tällä kaudella uusi pelaajakohtainen ennätys jäähyminuuttien suhteen? Siihen on olemassa kaikki edellytykset. Ruutu saattaa olla joukkueelleen arvokas pelaaja alivoimien tappajana ja vastustajien parhaiden pelaajien eliminoijana, mutta hän saattaa myös muodostua rasitteeksi joukkueelleen edellä mainittujen seikkojen perusteella.
Ajattelin ennen liigan alkua tarjoilla etukäteen veikkauksen runkosarjan lopullisesta järjestyksestä keväällä 2012. Olkaapa hyvät :)
1. Jyp
2. Jokerit
3. HIFK
4. Ässät
5. Kalpa
6. Pelicans
7. Lukko
8. Kärpät
9. TPS
10. Blues
11. Ilves
12. Tappara
13. HPK
14. SaiPa
Elämää kypärän sisällä
Moottoripyöräilyä, urheilua ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä
tiistai 13. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Epänormaalia tärinää
Viime viikonlopun mökkireissun jälkeen Sportti alkoi tärisemään ajossa epänormaalisti. Tärinä tuntui hyvin voimakkaasti jalkatapeissa ja ohjaustangossa. Tärinän lisäksi tietyillä kierrosalueilla kuului kummallista resonoivaa ääntä. Ääni tuntui tulevan takimmaisesta pakoputkesta. Päätin kuitenkin tarkistaa moottorin kiinnikkeiden ja ohjauslaakerin kireyden. Alhaalla olevat moottorin etukiinnikkeet olivatkin todella löysällä. Lisäksi ohjauslaakeri oli jonkin verran löysällä. Kiristin sitäkin mutu-tuntumalla. Toimenpiteiden jälkeen suuntasin tänään aamupäivällä testilenkille. Ylimääräiset tärinät ja resonoivat äänet olivat historiaa. Sportti kulkee taas normaalisti! Tulipahan heti viime viikolla hankkimani Bahcon uuden karhea hylsysarja hyötykäyttöön :)
maanantai 5. syyskuuta 2011
Kesäkausi päättyy - jääkiekkokausi alkaa
Suomen lämmin ja aurinkoinen, mutta niin lyhyt kesä alkaa olla ohi. On palattu arjen rutiineihin ja työn touhuun kesälomakauden jälkeen. Jääkiekkoilijoilla ei ole kesällä lomaa, vaan kesä käytetään tehokkaasti syksyllä alkavaan kauteen valmistautumiseen. Pitkän kauden aikana paljastuu, mitkä yksilöt ja joukkueet ovat olleet kesän aikana ahkeria, kun tavalliset ihmiset ovat lomailleet ja rentoutuneet. Kesällä lenkkipoluille ja punttisalien lattioille vuodatetut hikipisarat alkavat maksaa korkoa, kun keväällä aloitetaan toden teolla taistelu Suomen mestaruudesta ja MM-mitaleista.
Viime kevät oli vannoutuneelle HIFK- ja jääkiekkofanille ikimuistoinen ja historiallinen. Koskaan aikaisemmin HIFK ja Suomen maajoukkue eivät ole juhlineet samana keväänä kirkkaimpia mitaleita. Kuumasta kesästä huolimatta kylmät väreet ovat menneet pitkin selkäpiitä, kun mieleen on palautunut huhtikuun 18. päivä ja ratkaiseva finaaliottelu Espoon Barona-areenalla. Olin paikalla todistamassa punaista vallankumousta Bluesin kotihallissa. HIFK-fanit olivat kirjaimellisesti vyöryneet espoolaisten kotihalliin ja tunnelma oli kuin Nordiksella konsanaan. Viimeinen finaalipeli oli ratkennut jo ennen kuin tuomari tiputti aloituskiekon jäähän.
Kuin kermaksi kakun päälle Suomen leijonamiehistö voitti myöhemmin keväällä maailmanmestaruuden suurempien suosikkien ja nimivahvempien joukkueiden nenän edestä. Olimme finaalipelin aikana lentokoneessa palaamassa lomamatkalta kohti Helsinkiä. Kapteenin kuuluttaessa väliaikatilanteeksi 3-1, repesi lentokoneellinen suomalaisia raikuviin suosionosoituksiin. Laskeuduttuamme Helsinki-Vantaalle peli oli aivan loppuvaiheessa. Odotimme matkalaukkujamme tuloaulassa ja vähän väliä joku peliä radiosta seurannut kuulutti väliaikatietoja: 4-1...5-1...6-1. Jokaista tilannepäivitystä seurasi korviahuumaava meteli. Loppusummerin soidessa joku alkoi laulaa Maamme-laulua, johon kaikki muut tuloaulassa laukkujansa odottaneet yhtyivät. Oli siinä ulkomaalaisilla turisteilla ihmettelemistä! Eivät ne suomalaiset aina niin sulkeutunutta ja hiljaista kansaa olekaan! Taisivat muuten olla lentokentän työntekijätkin peliä seuraamassa, kun laukut olivat yli tunnin myöhässä.
HIFK on satsannut syyskuun 15. päivänä alkavaan kauteen mestarijoukkueen arvolle sopivalla tavalla. Nimekkäiden lähtijöiden, Martti Järventie, Lennart Petrell ja Juha-Pekka Haataja, tilalle hankittiin uskottavat korvaajat; Mikko Jokela, Miikka Tuomainen ja Eero Somervuori. Voitokkaan valmentajan, Kari Jalosen, seuraajaksi palkattiin HIFK-fanien iloksi Petri Matikainen. HIFK:n joukkueesta pistää silmään kivenkova sentterinelikko (Granlund, Hirschovits, Wirtanen, Liivik) sekä kiekollisesti taitava ja fyysisesti jämäkkä pakkikalusto. Paperilla HIFK näyttääkin jälleen erittäin hyvältä ja toimivalta paketilta.
Monien edellisellä kaudella mestaruuden voittaneiden joukkueiden kohtaloksi on kuitenkin koitunut juhlien jälkeinen henkinen krapula. Seuraava kausi on monesti kulunut menneitä muistellen ja mestaruutta ei vakavasti ottaen olla pystytty puolustamaan. Uskon riittävän vaihtuvuuden olevan toimiva lääke henkiseen krapulaan. Tuoreella valmentajalla, Petri Matikaisella, varmasti riittää nälkää viime kauden finaalitappion jälkeen. Kokenut kapteeni, Ville Peltonen, osaa virittää joukkueen henkisesti oikealle tasolle ja Mikael Granlund haluaa varmasti pelata parhaan ja viimeisen kautensa SM-liigassa ennen toivottavasti pitkää ja menestyksekästä uraa NHL:ssä. Uskon, että HIFK tulee vakavasti kamppailemaan mestaruudesta toisena peräkkäisenä vuotena. Pahimmat uhkaajat löytyvät akselilta Ilmala - Jyväskylä. Nähtäisiinkö kauden päätteeksi vihdoinkin toisinto mieleenpainuvasta finaalisarjasta lähes kolmenkymmenen vuoden takaa (82-83)? Viime keväänä saimme siitä herkusta jo maistiaisia - valitettavasti jo puolivälierävaiheessa.
Muuten, jos vaihtuvuus on toimiva lääke henkiseen krapulaan, niin miten saataisiin riittävästi vaihtuvuutta leijonamiehistöön ensi kevään kotikisoissa. Miettikääpä sitä - ja varmasti päävalmentaja Jalonen miettiikin :)
Viime kevät oli vannoutuneelle HIFK- ja jääkiekkofanille ikimuistoinen ja historiallinen. Koskaan aikaisemmin HIFK ja Suomen maajoukkue eivät ole juhlineet samana keväänä kirkkaimpia mitaleita. Kuumasta kesästä huolimatta kylmät väreet ovat menneet pitkin selkäpiitä, kun mieleen on palautunut huhtikuun 18. päivä ja ratkaiseva finaaliottelu Espoon Barona-areenalla. Olin paikalla todistamassa punaista vallankumousta Bluesin kotihallissa. HIFK-fanit olivat kirjaimellisesti vyöryneet espoolaisten kotihalliin ja tunnelma oli kuin Nordiksella konsanaan. Viimeinen finaalipeli oli ratkennut jo ennen kuin tuomari tiputti aloituskiekon jäähän.
Kuin kermaksi kakun päälle Suomen leijonamiehistö voitti myöhemmin keväällä maailmanmestaruuden suurempien suosikkien ja nimivahvempien joukkueiden nenän edestä. Olimme finaalipelin aikana lentokoneessa palaamassa lomamatkalta kohti Helsinkiä. Kapteenin kuuluttaessa väliaikatilanteeksi 3-1, repesi lentokoneellinen suomalaisia raikuviin suosionosoituksiin. Laskeuduttuamme Helsinki-Vantaalle peli oli aivan loppuvaiheessa. Odotimme matkalaukkujamme tuloaulassa ja vähän väliä joku peliä radiosta seurannut kuulutti väliaikatietoja: 4-1...5-1...6-1. Jokaista tilannepäivitystä seurasi korviahuumaava meteli. Loppusummerin soidessa joku alkoi laulaa Maamme-laulua, johon kaikki muut tuloaulassa laukkujansa odottaneet yhtyivät. Oli siinä ulkomaalaisilla turisteilla ihmettelemistä! Eivät ne suomalaiset aina niin sulkeutunutta ja hiljaista kansaa olekaan! Taisivat muuten olla lentokentän työntekijätkin peliä seuraamassa, kun laukut olivat yli tunnin myöhässä.HIFK on satsannut syyskuun 15. päivänä alkavaan kauteen mestarijoukkueen arvolle sopivalla tavalla. Nimekkäiden lähtijöiden, Martti Järventie, Lennart Petrell ja Juha-Pekka Haataja, tilalle hankittiin uskottavat korvaajat; Mikko Jokela, Miikka Tuomainen ja Eero Somervuori. Voitokkaan valmentajan, Kari Jalosen, seuraajaksi palkattiin HIFK-fanien iloksi Petri Matikainen. HIFK:n joukkueesta pistää silmään kivenkova sentterinelikko (Granlund, Hirschovits, Wirtanen, Liivik) sekä kiekollisesti taitava ja fyysisesti jämäkkä pakkikalusto. Paperilla HIFK näyttääkin jälleen erittäin hyvältä ja toimivalta paketilta.
Monien edellisellä kaudella mestaruuden voittaneiden joukkueiden kohtaloksi on kuitenkin koitunut juhlien jälkeinen henkinen krapula. Seuraava kausi on monesti kulunut menneitä muistellen ja mestaruutta ei vakavasti ottaen olla pystytty puolustamaan. Uskon riittävän vaihtuvuuden olevan toimiva lääke henkiseen krapulaan. Tuoreella valmentajalla, Petri Matikaisella, varmasti riittää nälkää viime kauden finaalitappion jälkeen. Kokenut kapteeni, Ville Peltonen, osaa virittää joukkueen henkisesti oikealle tasolle ja Mikael Granlund haluaa varmasti pelata parhaan ja viimeisen kautensa SM-liigassa ennen toivottavasti pitkää ja menestyksekästä uraa NHL:ssä. Uskon, että HIFK tulee vakavasti kamppailemaan mestaruudesta toisena peräkkäisenä vuotena. Pahimmat uhkaajat löytyvät akselilta Ilmala - Jyväskylä. Nähtäisiinkö kauden päätteeksi vihdoinkin toisinto mieleenpainuvasta finaalisarjasta lähes kolmenkymmenen vuoden takaa (82-83)? Viime keväänä saimme siitä herkusta jo maistiaisia - valitettavasti jo puolivälierävaiheessa.
Muuten, jos vaihtuvuus on toimiva lääke henkiseen krapulaan, niin miten saataisiin riittävästi vaihtuvuutta leijonamiehistöön ensi kevään kotikisoissa. Miettikääpä sitä - ja varmasti päävalmentaja Jalonen miettiikin :)
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Prätkäillen mökille
Lähdimme lauantaina iltapäivällä mökille, kun oli luvassa hieno syyskuinen keli. Itse päätin lähteä moottoripyörällä pienempiä mutkateitä pitkin. Matkaa kertyi viikonlopun aikana kaikkiaan 341 kilometriä. Yllättävän hyvältä Sportti tuntuu pidemmälläkin matkalla. Mennessä (lauantaina) tuli vähän vettäkin niskaan muutamaan otteeseen. Sunnuntaina kotiin ajellessa sää oli aivan mahtava. Kiertelin hienoja mutkateitä Lammin, Janakkalan ja Hausjärven kautta kotiin. Seuraavassa dokumentoituna viikonlopun reitti.
Näytä suurempi kartta
Pakko oli pestä pyörä mökillä lauantaisen sadeajon jälkeen. Lopputulos miellyttää silmää :)
Näytä suurempi kartta
Pakko oli pestä pyörä mökillä lauantaisen sadeajon jälkeen. Lopputulos miellyttää silmää :)
torstai 1. syyskuuta 2011
Uusi sohva kotiutui
Tilasimme uuden sohvan Iskusta heinäkuun alussa. Päädyimme valinnassamme kotimaiseen HT Collection Como moduulisohvaan. Arvioitu toimitusaika tilaushetkellä ajoittui elokuun lopulle. Arvio piti kutinsa, sillä sohva saapui kotiovellemme Iskun kuljetuspalvelun toimesta elokuun viimeisenä iltana. Loistavaa palvelua Iskulta!
Sohva tuntuu mukavalta ja jämäkältä. Valmistajan antama 10 vuoden takuu sohvan rungolle kertoo asiakkaalle laadukkaasta tuotteesta. Seuraavassa muutama kännykkäkameralla napsaistu kuva sohvasta.
Sohva tuntuu mukavalta ja jämäkältä. Valmistajan antama 10 vuoden takuu sohvan rungolle kertoo asiakkaalle laadukkaasta tuotteesta. Seuraavassa muutama kännykkäkameralla napsaistu kuva sohvasta.
lauantai 27. elokuuta 2011
Upea syyskesän lauantai tien päällä
Lähdimme serkun kanssa Lammilla järjestetyille sukujuhlille moottoripyörillä. Sää suosi luonnon helmassa vietettyjä sukujuhlia ja asvaltin nielemistä. Aivan uskomattoman hieno syyskesäpäivä! Mommilantie tuli ajettua molempiin suuntiin. Tie oli hyvässä kunnossa ja hauskaa oli :)
Serkusten menopelit kauniissa maalaismaisemassa.
Näytä suurempi kartta
Serkusten menopelit kauniissa maalaismaisemassa.
Näytä suurempi kartta
perjantai 26. elokuuta 2011
Pikkuvikoja
Tuoreena Sportin omistajana on herännyt heti muutamia pyörän käyttöön ja käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä. Olen penkonut vastauksia webistä ja löytänyt hyödyllisiä ja hyödyttömiä foorumeita. Asiattomista ja kokemattomia harrastajia halveksivista foorumeista en vaivaudu enemmälti kirjoittamaan, mutta haluan mainita parhaaksi havaitsemani foorumin nimeltä finnbikers.fi, josta sain nopeasti asiantuntevia ja ennen kaikkea asiallisia vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Ensimmäinen kysymykseni liittyi evon huohottamiseen ilmanputsariin. Sain vastauksen, ettei pieni huohotus ole vakavaa varsinkaan näin kuumana kesänä. Kyseessä on Sportin ominaisuus eikä mikään ongelma.
Toinen mieltä askarruttanut asia oli öljynpainevalon toimimattomuus. Valo ei nimittäin aina syty, kun avaimen kääntää sytytysasentoon. Ongelma näyttää esiintyvän varsinkin kylmänä startattaessa. Ilmiö johtuu takertelevasta öljynpaineanturista, joka ei palaudu pohjaan moottorin sammuttua. Tämäkään ei ole vakava ongelma. Asia korjaantuu uudella öljynpaineanturilla.
Lisäksi sain foorumilta käytännöllisen neuvon kylmäkäynnistyksiin. Olen nimittäin huomannut, että pyörän seisottua pari päivää, se ei starttaa ensimmäisellä yrityksellä. Kun kaasua vatkaa muutaman kerran ennen starttia, käynnistyy moottori ensi yrityksellä, vaikka se olisikin seisonut pidemmän aikaa.
Haluan suositella finnbikers.fi foorumia kaikille vasta harrikan hankkineille. Keskustelupalstalta saa asiallisia neuvoja, vaikka kysyisikin itsestään selvyyksiä tai "tyhmiä" kysymyksiä.
Ensimmäinen kysymykseni liittyi evon huohottamiseen ilmanputsariin. Sain vastauksen, ettei pieni huohotus ole vakavaa varsinkaan näin kuumana kesänä. Kyseessä on Sportin ominaisuus eikä mikään ongelma.
Toinen mieltä askarruttanut asia oli öljynpainevalon toimimattomuus. Valo ei nimittäin aina syty, kun avaimen kääntää sytytysasentoon. Ongelma näyttää esiintyvän varsinkin kylmänä startattaessa. Ilmiö johtuu takertelevasta öljynpaineanturista, joka ei palaudu pohjaan moottorin sammuttua. Tämäkään ei ole vakava ongelma. Asia korjaantuu uudella öljynpaineanturilla.
Lisäksi sain foorumilta käytännöllisen neuvon kylmäkäynnistyksiin. Olen nimittäin huomannut, että pyörän seisottua pari päivää, se ei starttaa ensimmäisellä yrityksellä. Kun kaasua vatkaa muutaman kerran ennen starttia, käynnistyy moottori ensi yrityksellä, vaikka se olisikin seisonut pidemmän aikaa.
Haluan suositella finnbikers.fi foorumia kaikille vasta harrikan hankkineille. Keskustelupalstalta saa asiallisia neuvoja, vaikka kysyisikin itsestään selvyyksiä tai "tyhmiä" kysymyksiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
